Lappeenrannan alueen kyläpyöräily on perinteikäs pyöräilytapahtuma, joka järjestetään vuosittain touko- ja elokuussa. Ensimmäisen kerran se järjestettiin 11. elokuuta 1996, jolloin mukana oli neljä kylää. Kylien määrä on vuosien varrella lisääntynyt, ja tänä vuonna niitä oli mukana 15. Reitin ja matkan pituuden voi kukin pyöräilijä suunnitella mielensä mukaan. Kaikki kylät kiertämällä matkaa kertyy yli 100 km.
Tavanomaisesti kyläkäynnit on kirjattu ylös mehuasemilla, mutta koronaviruksen vuoksi mehupisteitä ei tänä vuonna ollut ja tapahtuma järjestettiin poikkeuksellisesti kaksipäiväisenä 16.–17. toukokuuta. Nimilistat korvattiin Instagramilla, johon pyöräilijät lisäsivät kuvia kiertämistään kylistä aihetunnistetta #kyläpyöräily2020 käyttäen.
Itse tulin ensimmäistä kertaa käyneeksi kyläpyöräilyssä vasta elokuussa 2014, vaikka pyöräilyä olen harrastanut jo pitempään. Tuolloin tuli käytyä kuudessa kylässä ja matkaa kertyi 88 km. Kaikki kylät olen käynyt läpi kolmeen kertaan, ensi kerran toukokuussa 2016, jolloin matkaa kertyi 145 km. Tällöin tosin kyliä oli 13, mutta suurempaa muutosta reittiin eivät sittemmin mukaan tulleet kylät ole aiheuttaneet. Pisin reissu tähän mennessä – 153 km – tuli tehtyä kaksi vuotta sitten toukokuussa, jolloin uutena kohteena mukaan oli tullut Pulsan asema (katso kuvaamani 360-panoraama 360Cities-sivustolla).
Tämän vuoden pyöräily oli itselleni kaikkiaan kahdeksas. Viime vuonna pyöräily jäi väliin sekä keväällä että syksyllä, joten pari vuotta olikin kerennyt vierähtää edellisestä kerrasta. Sillä välin Simola oli jäänyt pois, mutta tilalle olivat tulleet Sirkjärvi ja Ylijärvi. Näistä jälkimmäinen on itselleni sillä tavoin tuttu, että siellä tuli käytyä koulua ala-asteen kaksi viimeistä vuotta. Ja senkin jälkeen olen monia kertoja sillä suunnalla liikkunut pyörän kanssa.
Ylijärvellä kohteena oli Pätärin talomuseo, jossa kouluaikaan ja sen jälkeenkin on tullut jokusen kerran käytyä, mutta viime kerrasta oli jonkin aikaa jo kulunut. Kuusi vuotta sitten salama iski harmillisesti talomuseoon tehden tuhoja, joiden vuoksi sotaelokuvan näyttämönäkin toiminut museo ei aivan entisellään ole.
Hieman harmillista oli myös, ettei nimiä ollut mahdollista merkata tällä kertaa, mutta vaikka kuvia on tullut räpsittyä aiemmiltakin reissuilta, niin tällä kertaa tuli ehkäpä aiempaa enemmän panostettua siihen. Kilometrejä tuli 135, ja paikat, joissa tuli pysähdyttyä, ovat Ylijärvi, Ylämaa, Sirkjärvi, Pulsa, Korkea-aho, Hytti, Hanhijärvi, Lappeenranta, Kasukkala, Haapajärvi, Vainikkala ja Rumpu.
Aivan kaikkiin kohteisiin en tällä kertaa ehtinyt, sillä tuli lähdettyä liikkeelle vasta puolen päivän maissa. Ja vaikka ajamiseen meni aikaa reilut seitsemän tuntia, niin kaikkiaan matkantekoon upposi 12 ja puoli tuntia. Kuvaaminen vei aikansa ja taukoa tuli pidettyä jo ensimmäisessä kohteessa Ylijärvellä kohtalaisen pitkään. Kyläpyöräilystä mukavaa tekeekin osaltaan se, että välillä löytää kiintoisaa juttuseuraa, kuten myös Pulsan asemalla evästaukoa pitäessäkin kävi.
En myöskään pitänyt liiemmin kiirettä, vaan keskinopeus oli itselleni tavanomainen 18,5 km/h. Pyöräilyä en ajattele niinkään pelkkänä kuntoiluna, vaan ennen kaikkea ajanvietteenä ja tapana siirtyä paikasta toiseen mahdollisia kuvauskohteita silmällä pitäen.
Käymättä jäivät Rapattila, Villala ja Hyttilä. Kaksi ensin mainittua olisivat vaatineet pientä poikkeamista reitiltä. Viimeisin taas ei olisi isompaa mutkaa aiheuttanut, mutta oli jo sen verran pimeää, etten olisi mitään kunnollista kuvaa siitä saanut. Pitemmälle matkalle kun ei monesti tule jalustaa otettua laukkujen täyttyessä jo muistakin varusteista. Mutta voihan se olla, että joku kerta tulee taas koko reitti ajeltua.