Edel­li­nen

1/20

Seu­raa­va

Lap­peen­ran­nan alu­een kylä­pyö­räi­ly on perin­tei­käs pyö­räi­ly­ta­pah­tu­ma, joka jär­jes­te­tään vuo­sit­tain tou­ko- ja elo­kuus­sa. Ensim­mäi­sen ker­ran se jär­jes­tet­tiin 11. elo­kuu­ta 1996, jol­loin muka­na oli nel­jä kylää. Kylien mää­rä on vuo­sien var­rel­la lisään­ty­nyt, ja tänä vuon­na nii­tä oli muka­na 15. Rei­tin ja mat­kan pituu­den voi kukin pyö­räi­li­jä suun­ni­tel­la mie­len­sä mukaan. Kaik­ki kylät kier­tä­mäl­lä mat­kaa ker­tyy yli 100 km.

Tavan­omai­ses­ti kylä­käyn­nit on kir­jat­tu ylös mehua­se­mil­la, mut­ta koro­na­vi­ruk­sen vuok­si mehu­pis­tei­tä ei tänä vuon­na ollut ja tapah­tu­ma jär­jes­tet­tiin poik­keuk­sel­li­ses­ti kak­si­päi­väi­se­nä 16.–17. tou­ko­kuu­ta. Nimi­lis­tat kor­vat­tiin Ins­ta­gra­mil­la, johon pyö­räi­li­jät lisä­si­vät kuvia kier­tä­mis­tään kylis­tä aihe­tun­nis­tet­ta #kyläpyöräily2020 käyt­täen.

Itse tulin ensim­mäis­tä ker­taa käy­neek­si kylä­pyö­räi­lys­sä vas­ta elo­kuus­sa 2014, vaik­ka pyö­räi­lyä olen har­ras­ta­nut jo pitem­pään. Tuol­loin tuli käy­tyä kuu­des­sa kyläs­sä ja mat­kaa ker­tyi 88 km. Kaik­ki kylät olen käy­nyt läpi kol­meen ker­taan, ensi ker­ran tou­ko­kuus­sa 2016, jol­loin mat­kaa ker­tyi 145 km. Täl­löin tosin kyliä oli 13, mut­ta suu­rem­paa muu­tos­ta reit­tiin eivät sit­tem­min mukaan tul­leet kylät ole aiheut­ta­neet. Pisin reis­su tähän men­nes­sä – 153 km – tuli teh­tyä kak­si vuot­ta sit­ten tou­ko­kuus­sa, jol­loin uute­na koh­tee­na mukaan oli tul­lut Pul­san ase­ma (kat­so kuvaa­ma­ni 360-pano­raa­ma 360Ci­ties-sivus­tol­la).

Tämän vuo­den pyö­räi­ly oli itsel­le­ni kaik­ki­aan kah­dek­sas. Vii­me vuon­na pyö­räi­ly jäi väliin sekä kevääl­lä että syk­syl­lä, joten pari vuot­ta oli­kin keren­nyt vie­räh­tää edel­li­ses­tä ker­ras­ta. Sil­lä välin Simo­la oli jää­nyt pois, mut­ta tilal­le oli­vat tul­leet Sirk­jär­vi ja Yli­jär­vi. Näis­tä jäl­kim­mäi­nen on itsel­le­ni sil­lä tavoin tut­tu, että siel­lä tuli käy­tyä kou­lua ala-asteen kak­si vii­meis­tä vuot­ta. Ja sen­kin jäl­keen olen monia ker­to­ja sil­lä suun­nal­la liik­ku­nut pyö­rän kans­sa.

Yli­jär­vel­lä koh­tee­na oli Pätä­rin talo­museo, jos­sa kou­luai­kaan ja sen jäl­keen­kin on tul­lut jokusen ker­ran käy­tyä, mut­ta vii­me ker­ras­ta oli jon­kin aikaa jo kulu­nut. Kuusi vuot­ta sit­ten sala­ma iski har­mil­li­ses­ti talo­museoon teh­den tuho­ja, joi­den vuok­si sotae­lo­ku­van näyt­tä­mö­nä­kin toi­mi­nut museo ei aivan enti­sel­lään ole.

Hie­man har­mil­lis­ta oli myös, ettei nimiä ollut mah­dol­lis­ta mer­ka­ta täl­lä ker­taa, mut­ta vaik­ka kuvia on tul­lut räp­sit­tyä aiem­mil­ta­kin reis­suil­ta, niin täl­lä ker­taa tuli ehkä­pä aiem­paa enem­män panos­tet­tua sii­hen. Kilo­met­re­jä tuli 135, ja pai­kat, jois­sa tuli pysäh­dyt­tyä, ovat Yli­jär­vi, Ylä­maa, Sirk­jär­vi, Pul­sa, Kor­kea-aho, Hyt­ti, Han­hi­jär­vi, Lap­peen­ran­ta, Kasuk­ka­la, Haa­pa­jär­vi, Vai­nik­ka­la ja Rum­pu.

Aivan kaik­kiin koh­tei­siin en täl­lä ker­taa ehti­nyt, sil­lä tuli läh­det­tyä liik­keel­le vas­ta puo­len päi­vän mais­sa. Ja vaik­ka aja­mi­seen meni aikaa rei­lut seit­se­män tun­tia, niin kaik­ki­aan mat­kan­te­koon uppo­si 12 ja puo­li tun­tia. Kuvaa­mi­nen vei aikan­sa ja tau­koa tuli pidet­tyä jo ensim­mäi­ses­sä koh­tees­sa Yli­jär­vel­lä koh­ta­lai­sen pit­kään. Kylä­pyö­räi­lys­tä muka­vaa tekee­kin osal­taan se, että välil­lä löy­tää kiin­toi­saa jut­tuseu­raa, kuten myös Pul­san ase­mal­la eväs­tau­koa pitäes­sä­kin kävi.

En myös­kään pitä­nyt lii­em­min kii­ret­tä, vaan kes­ki­no­peus oli itsel­le­ni tavan­omai­nen 18,5 km/h. Pyö­räi­lyä en ajat­te­le niin­kään pelk­kä­nä kun­toi­lu­na, vaan ennen kaik­kea ajan­viet­tee­nä ja tapa­na siir­tyä pai­kas­ta toi­seen mah­dol­li­sia kuvaus­koh­tei­ta sil­mäl­lä pitäen.

Käy­mät­tä jäi­vät Rapat­ti­la, Vil­la­la ja Hyt­ti­lä. Kak­si ensin mai­nit­tua oli­si­vat vaa­ti­neet pien­tä poik­kea­mis­ta rei­til­tä. Vii­mei­sin taas ei oli­si isom­paa mut­kaa aiheut­ta­nut, mut­ta oli jo sen ver­ran pime­ää, etten oli­si mitään kun­nol­lis­ta kuvaa sii­tä saa­nut. Pitem­mäl­le mat­kal­le kun ei mones­ti tule jalus­taa otet­tua lauk­ku­jen täyt­tyes­sä jo muis­ta­kin varus­teis­ta. Mut­ta voi­han se olla, että joku ker­ta tulee taas koko reit­ti ajel­tua.