Edel­li­nen

1/20

Seu­raa­va

Näi­den sivu­jen päi­vi­tys on jää­nyt mui­den kii­rei­den kes­kel­lä vähäi­sek­si. Edel­li­sen blo­gi­teks­tin jäl­keen aloin työs­ken­nel­lä Joen­suun kau­pun­gin työl­li­syys­pal­ve­lui­den Luot­sin vies­tin­tä­tii­mis­sä kesä­kuus­sa 2020, ja sitä jat­kui puo­li­sen vuot­ta. Työ oli moni­puo­lis­ta pitäen sisäl­lään mm. valo­ku­vaus­ta, video­ku­vaus­ta ja ‑edi­toin­tia, graa­fis­ta suun­nit­te­lua sekä webi­naa­rien yms. strii­maus­ta. Välil­lä tuli työ­teh­tä­viä nopeal­la­kin aika­tau­lul­la ja live­ti­lan­teis­sa oli omat haas­teen­sa, mut­ta työ oli mie­le­käs­tä ja työ­po­ru­kas­sa hyvä hen­ki.

”Yrittäjäksi” vaikka väkisin

Jat­koin hom­mia Luot­sil­le vie­lä seu­raa­va­na­kin vuon­na satun­nais­ten keik­ko­jen kaut­ta Work­Pi­lots-alus­taa hyö­dyn­täen. Tämä tosin ei ollut TE-toi­mis­ton mie­leen – aina­kaan val­ta­kun­nal­li­sel­la tasol­la. Joen­suun pääs­sä kyl­lä ymmär­ret­tiin tilan­ne ja oltiin avu­liai­ta, mut­ta Uudel­la­maal­la oltiin vie­lä­kin avu­li­aam­pia ja ystä­väl­li­ses­ti pää­tet­tiin puo­les­ta­ni, että olen ryh­ty­nyt ”pää­toi­mi­sek­si yrit­tä­jäk­si”, eivät­kä 1–3 ker­taa kuus­sa teke­mä­ni kei­kat suin­kaan ole satun­nai­sia, kos­ka ne on teh­ty samal­le toi­mek­sian­ta­jal­le sään­nöl­li­sin välein.

Jäl­ki­vii­saa­na tar­kas­tel­len sään­nöl­li­syyt­tä voi toki havai­ta, mut­ta itsel­lä­ni ei kos­kaan ollut tie­toa, jat­kui­si­vat­ko kei­kat ja miten pit­kään. Ja nyt jou­lu­kuun 2021 jäl­keen olen­kin teh­nyt yhden ainoan kei­kan tämän vuo­den maa­lis­kuus­sa. Ei voi muu­ta sanoa, kuin että kii­reis­tä on tämä ”yrit­tä­jä­nä” toi­mi­mi­nen. TE-toi­mis­to myös rin­nas­ti Work­Pi­lot­sin esim. Ukko.fin kal­tai­sek­si las­ku­tuso­suus­kun­nak­si. Vaik­ka­kin sopi­muk­sel­lis­ta saman­kal­tai­suut­ta on, kon­sep­ti on kui­ten­kin eri­lai­nen.

Work­Pi­lots luon­neh­tii itse­ään mata­lan kyn­nyk­sen pal­ve­luk­si työl­lis­ty­mi­sen tuke­mi­seen eri­tyi­ses­ti nuo­ril­le ja pit­kä­ai­kais­työt­tö­mil­le toi­mien yhteis­työs­sä kau­pun­kien, kun­tien ja jär­jes­tö­jen kans­sa työ­ko­ke­mus­ten mah­dol­lis­ta­mi­sek­si. Oleel­lis­ta on, ettei teki­jöi­tä vas­ten tah­to­aan luo­ki­tel­tai­si yrit­tä­jik­si. Kaik­ki saa­tu tulo on suo­raan suh­tees­sa työ­mää­rään; aikaa ei kulu asiak­kai­den han­kin­taan, myyn­ti­työ­hön tai muu­hun vas­taa­vaan. Toi­min­ta on niin pie­ni­muo­tois­ta, ettei se häi­rit­se vaki­nai­sen työn hake­mis­ta tai vas­taa­not­ta­mis­ta, vaan sen tar­koi­tus on päin­vas­toin aut­taa, ettei jää koko­naan pois työ­elä­mäs­tä.

Hieman erilaista ”yrittämistä”

Omas­ta mie­les­tä­ni eikä Work­Pi­lot­sin­kaan mukaan mitään pidem­piai­kais­ta sopi­mus­ta tai var­si­nais­ta ”yri­tys­toi­min­taa” minul­la ei ollut hei­dän kans­saan. Nyt kui­ten­kin tuo toi­min­ta, jota ei edes ollut, täy­tyi lopet­taa. Sil­lä iro­nis­ta on, että TE-toi­mis­to oikeas­taan tekee työl­lis­ty­mi­ses­tä­ni vai­keam­paa evä­tes­sään minul­ta työn­ha­ki­jan sta­tuk­sen ja sitä kaut­ta mah­dol­li­suu­den esim. palk­ka­tu­keen. Mut­ta kun ker­ran yksi päi­vä töi­tä vii­teen kuu­kau­teen ei rii­tä työt­tö­mäk­si luo­kit­te­luun, niin täy­tyy vain yrit­tää kovem­min ja olla teke­mät­tä nii­tä vähäi­siä­kään hom­mia, niin jos­pa siel­lä Uudel­la­maal­la­kin oltai­siin tyy­ty­väi­siä. Täl­lais­ta yrit­tä­mis­tä siis täl­lä ”yrit­tä­jäl­lä”. (Lisäys: Yrit­tä­mi­nen sinän­sä oli­si ok, jos se jos­kus tapah­tui­si omas­ta tah­dos­ta­ni ja suun­ni­tel­lus­ti, eikä näin, että hyväl­lä tuu­ril­la on yksi päi­vä töi­tä parin kuu­kau­den välein.)

Vaik­ka työ­rin­ta­mal­la onkin ollut hil­jai­sem­paa, niin kai­ken­lais­ta mie­tit­tä­vää ja omaa har­ras­tet­ta ja pro­jek­tia on riit­tä­nyt, joi­den paris­sa olen pyr­ki­nyt muun ohel­la myös kehit­tä­mään ja yllä­pi­tä­mään tai­to­ja­ni, jot­ta val­miu­te­ni työs­ken­nel­lä oli­si­vat parem­mat sit­ten kun TE-toi­mis­to jos­sain vai­hees­sa on pyö­ri­tel­lyt pape­rei­taan riit­tä­miin ja työs­ken­te­ly tavoit­te­le­mis­sa­ni hom­mis­sa toi­von mukaan oli­si jäl­leen jär­ke­vää. Mm. dro­nen käyt­töä olen har­joi­tel­lut, ja nyt sujuu 360-kuvien otta­mi­nen ilmas­ta­kin. Sof­ta­puo­lel­la olen pereh­ty­ny vir­tu­aa­li­kier­ros­ten tekoon 3DVistalla.

Ala­han toki kehit­tyy nopeas­ti ja uut­ta vem­pain­ta tulee mark­ki­noil­le sii­hen tah­tiin, ettei kaik­kea ole mah­dol­lis­ta hank­kia. Sil­ti edel­leen laa­duk­kaim­mat kuvat tai­taa saa­da jär­jes­tel­mä­ka­me­ral­la, vaik­ka eri­tyi­siä 360-kuvauk­seen suun­nat­tu­ja kame­roi­ta onkin saa­ta­vil­la ja kuvaus nii­den avul­la oli­si hel­pom­paa ja nopeam­paa. Täs­tä syys­tä itseä­ni hou­kut­te­li­kin enem­män jo vuon­na 2015 jul­kis­tet­tu Canon 5Ds, jon­ka han­kin käy­tet­ty­nä. Sen 50 mega­pik­se­lin ken­no mah­dol­lis­taa suu­rem­man reso­luu­tion 360-kuvat samaa kalan­sil­mä­lins­siä käyt­täen kuin aiem­min 6D:n kans­sa (jos­sa 20 mega­pik­se­liä).

Kyläpyöräily 2022

Edel­li­nen blo­gi­teks­ti käsit­te­li Lap­peen­ran­nan Kylä­pyö­räi­ly-tapah­tu­maa, niin jat­ke­taan­pa tähän heti perään samas­ta aihees­ta. Vii­me vuon­na tapah­tu­maan oli tul­lut mukaan run­saas­ti uusia kyliä. Sil­loin läh­din liik­keel­le Sal­pa­lin­jan Hovis­ta Lap­peen­ran­nan Ruto­las­ta, mut­ta en ehti­nyt teh­dä mat­kaa kuin 60 km pää­tyen mm. Kor­kea-Ahon ja Han­hi­jär­ven kaut­ta Jout­se­non tie­noil­le. Ensin kat­ke­si vaih­de­kaa­pe­li ja sit­ten vie­lä taka­ren­gas puh­ke­si. Ei ollut varao­sia muka­na, eikä vaih­to oli­si vält­tä­mät­tä kovin näp­pä­räs­ti suju­nut­kaan sii­nä ukkos­kuu­ron­kin yllät­täes­sä, joten ei aut­ta­nut kuin kut­sua ”huol­to­jou­kot” pai­kal­le.

Tämän vuo­den – itsel­le­ni kaik­ki­aan 11. – Kylä­pyö­räi­ly sujui onnek­si parem­mis­sa mer­keis­sä. Aiem­pi­na vuo­si­na tapah­tu­ma on ollut yksi­päi­väi­nen (koro­na-aikaan kak­si­päi­väi­nen), mut­ta tänä vuon­na se oli perä­ti kuusi­päi­väi­nen. Tämä on hyvä, sil­lä kyliä on jo 22, joten verk­kai­ses­ti ajaen ja välil­lä pysäh­tyen kuvia otta­maan tai eväi­tä syö­mään, ei yhden päi­vän aika­na ehti­nyt kaik­kia käy­dä läpi. Osa kylis­tä tosin ei ollut viral­li­ses­ti muka­na tänä vuon­na (eli toi­sin sanoen niil­lä ei ollut arvon­ta­ky­sy­mys­tä pysäh­dys­pai­kas­sa), mut­ta sehän ei estä nii­den kaut­ta aje­le­mas­ta.

Valit­se­mie­ni ajo­päi­vien kelit sat­tui­vat koh­dil­leen. Sopi­vis­sa mää­rin aurin­koa ja pil­vis­tä, eikä läm­pö­ti­la kohon­nut lii­ak­si. Ei myös­kään sadet­ta eikä lii­em­mäl­ti tuul­ta­kaan. Ensim­mäi­se­nä päi­vä­nä mat­kaa ker­tyi 127 km ja toi­se­na 72 km eli lähes 200 km yhteen­sä. Lähin paik­ka itsel­le­ni oli Pätä­rin talo­museo Yli­jär­vel­lä, johon suun­ta­sin heti toi­sen päi­vän aluk­si. Jo kou­lua­joil­ta tutus­sa sotae­lo­ku­van näyt­tä­mö­nä­kin toi­mi­nees­sa pai­kas­sa käväi­see aina mie­lel­lään. Tänä vuon­na siel­lä oli meneil­lään päre­ka­ton teko. Täl­tä vuo­del­ta par­hai­ten jäi mie­leen kui­ten­kin ensim­mäi­sen ajo­päi­vän Kon­nun­suo ja Sai­maan kana­van kylät. Ken­ties uutuu­den­vie­hä­tys­tä, kun siel­lä suun­nal­la en ollut aiem­min ajel­lut, mut­ta rei­tit oli­vat myös miel­lyt­tä­viä.

Muu­ta­ma paik­ka jäi kier­tä­mät­tä, kun eivät ihan sat­tu­neet rei­tin var­rel­le kum­pa­na­kaan päi­vä­nä. Oli­si­han nekin olleet ajet­ta­vis­sa, mut­ta kysees­sä on ren­to tapah­tu­ma, enkä muu­toin­kaan tul­lut vas­tail­leek­si arvon­ta­ky­sy­myk­siin. Ensi vuon­na sit­ten ehkä taas toi­sen­lai­sia reit­te­jä.