Kyläpyöräily 2022 ja ”yrittämisen” koukerot

 

Näi­den sivu­jen päi­vi­tys on jää­nyt mui­den kii­rei­den kes­kellä vähäi­seksi. Edel­li­sen blo­gi­teks­tin jäl­keen aloin työs­ken­nellä Joen­suun kau­pun­gin työl­li­syys­pal­ve­lui­den Luot­sin vies­tin­tä­tii­missä kesä­kuussa 2020, ja sitä jat­kui puo­li­sen vuotta. Työ oli moni­puo­lista pitäen sisäl­lään mm. valo­ku­vausta, video­ku­vausta ja ‑edi­toin­tia, graa­fista suun­nit­te­lua sekä webi­naa­rien yms. strii­mausta. Välillä tuli työ­teh­tä­viä nopeal­la­kin aika­tau­lulla ja live­ti­lan­teissa oli omat haas­teensa, mutta työ oli mie­le­kästä ja työ­po­ru­kassa hyvä henki.

”Yrittäjäksi” vaikka väkisin

Jat­koin hom­mia Luot­sille vielä seu­raa­va­na­kin vuonna satun­nais­ten keik­ko­jen kautta Work­Pi­lots-alus­taa hyö­dyn­täen. Tämä tosin ei ollut TE-toi­mis­ton mie­leen – aina­kaan val­ta­kun­nal­li­sella tasolla. Joen­suun päässä kyllä ymmär­ret­tiin tilanne ja oltiin avu­liaita, mutta Uudel­la­maalla oltiin vie­lä­kin avu­li­aam­pia ja ystä­väl­li­sesti pää­tet­tiin puo­les­tani, että olen ryh­ty­nyt ”pää­toi­mi­seksi yrit­tä­jäksi”, eivätkä 1–3 ker­taa kuussa teke­mäni kei­kat suin­kaan ole satun­nai­sia, koska ne on tehty samalle toi­mek­sian­ta­jalle sään­nöl­li­sin välein.

Jäl­ki­vii­saana tar­kas­tel­len sään­nöl­li­syyttä voi toki havaita, mutta itsel­läni ei kos­kaan ollut tie­toa, jat­kui­si­vatko kei­kat ja miten pit­kään. Ja nyt jou­lu­kuun 2021 jäl­keen olen­kin teh­nyt yhden ainoan kei­kan tämän vuo­den maa­lis­kuussa. Ei voi muuta sanoa, kuin että kii­reistä on tämä ”yrit­tä­jänä” toi­mi­mi­nen. TE-toi­misto myös rin­nasti Work­Pi­lot­sin esim. Ukko.fin kal­tai­seksi las­ku­tuso­suus­kun­naksi. Vaik­ka­kin sopi­muk­sel­lista saman­kal­tai­suutta on, kon­septi on kui­ten­kin eri­lai­nen.

Work­Pi­lots luon­neh­tii itse­ään mata­lan kyn­nyk­sen pal­ve­luksi työl­lis­ty­mi­sen tuke­mi­seen eri­tyi­sesti nuo­rille ja pit­kä­ai­kais­työt­tö­mille toi­mien yhteis­työssä kau­pun­kien, kun­tien ja jär­jes­tö­jen kanssa työ­ko­ke­mus­ten mah­dol­lis­ta­mi­seksi. Oleel­lista on, ettei teki­jöitä vas­ten tah­to­aan luo­ki­tel­taisi yrit­tä­jiksi. Kaikki saatu tulo on suo­raan suh­teessa työ­mää­rään; aikaa ei kulu asiak­kai­den han­kin­taan, myyn­ti­työ­hön tai muu­hun vas­taa­vaan. Toi­minta on niin pie­ni­muo­toista, ettei se häi­ritse vaki­nai­sen työn hake­mista tai vas­taa­not­ta­mista, vaan sen tar­koi­tus on päin­vas­toin aut­taa, ettei jää koko­naan pois työ­elä­mästä.

Hieman erilaista ”yrittämistä”

Omasta mie­les­täni eikä Work­Pi­lot­sin­kaan mukaan mitään pidem­piai­kaista sopi­musta tai var­si­naista ”yri­tys­toi­min­taa” minulla ei ollut hei­dän kans­saan. Nyt kui­ten­kin tuo toi­minta, jota ei edes ollut, täy­tyi lopet­taa. Sillä iro­nista on, että TE-toi­misto oikeas­taan tekee työl­lis­ty­mi­ses­täni vai­keam­paa evä­tes­sään minulta työn­ha­ki­jan sta­tuk­sen ja sitä kautta mah­dol­li­suu­den esim. palk­ka­tu­keen. Mutta kun ker­ran yksi päivä töitä vii­teen kuu­kau­teen ei riitä työt­tö­mäksi luo­kit­te­luun, niin täy­tyy vain yrit­tää kovem­min ja olla teke­mättä niitä vähäi­siä­kään hom­mia, niin jospa siellä Uudel­la­maal­la­kin oltai­siin tyy­ty­väi­siä. Täl­laista yrit­tä­mistä siis tällä ”yrit­tä­jällä”. (Lisäys: Yrit­tä­mi­nen sinänsä olisi ok, jos se jos­kus tapah­tuisi omasta tah­dos­tani ja suun­ni­tel­lusti, eikä näin, että hyvällä tuu­rilla on yksi päivä töitä parin kuu­kau­den välein.)

Vaikka työ­rin­ta­malla onkin ollut hil­jai­sem­paa, niin kai­ken­laista mie­tit­tä­vää ja omaa har­ras­tetta ja pro­jek­tia on riit­tä­nyt, joi­den parissa olen pyr­ki­nyt muun ohella myös kehit­tä­mään ja yllä­pi­tä­mään tai­to­jani, jotta val­miu­teni työs­ken­nellä oli­si­vat parem­mat sit­ten kun TE-toi­misto jos­sain vai­heessa on pyö­ri­tel­lyt pape­rei­taan riit­tä­miin ja työs­ken­tely tavoit­te­le­mis­sani hom­missa toi­von mukaan olisi jäl­leen jär­ke­vää. Mm. dro­nen käyt­töä olen har­joi­tel­lut, ja nyt sujuu 360-kuvien otta­mi­nen ilmas­ta­kin. Sof­ta­puo­lella olen pereh­tyny vir­tu­aa­li­kier­ros­ten tekoon 3DVistalla.

Ala­han toki kehit­tyy nopeasti ja uutta vem­painta tulee mark­ki­noille sii­hen tah­tiin, ettei kaik­kea ole mah­dol­lista hank­kia. Silti edel­leen laa­duk­kaim­mat kuvat tai­taa saada jär­jes­tel­mä­ka­me­ralla, vaikka eri­tyi­siä 360-kuvauk­seen suun­nat­tuja kame­roita onkin saa­ta­villa ja kuvaus nii­den avulla olisi hel­pom­paa ja nopeam­paa. Tästä syystä itseäni hou­kut­te­li­kin enem­män jo vuonna 2015 jul­kis­tettu Canon 5Ds, jonka han­kin käy­tet­tynä. Sen 50 mega­pik­se­lin kenno mah­dol­lis­taa suu­rem­man reso­luu­tion 360-kuvat samaa kalan­sil­mä­lins­siä käyt­täen kuin aiem­min 6D:n kanssa (jossa 20 mega­pik­se­liä).

Kyläpyöräily 2022

Edel­li­nen blo­gi­teksti käsit­teli Lap­peen­ran­nan Kylä­pyö­räily-tapah­tu­maa, niin jat­ke­taanpa tähän heti perään samasta aiheesta. Viime vuonna tapah­tu­maan oli tul­lut mukaan run­saasti uusia kyliä. Sil­loin läh­din liik­keelle Sal­pa­lin­jan Hovista Lap­peen­ran­nan Ruto­lasta, mutta en ehti­nyt tehdä mat­kaa kuin 60 km pää­tyen mm. Kor­kea-Ahon ja Han­hi­jär­ven kautta Jout­se­non tie­noille. Ensin kat­kesi vaih­de­kaa­peli ja sit­ten vielä taka­ren­gas puh­kesi. Ei ollut varao­sia mukana, eikä vaihto olisi vält­tä­mättä kovin näp­pä­rästi suju­nut­kaan siinä ukkos­kuu­ron­kin yllät­täessä, joten ei aut­ta­nut kuin kut­sua ”huol­to­jou­kot” pai­kalle.

Tämän vuo­den – itsel­leni kaik­ki­aan 11. – Kylä­pyö­räily sujui onneksi parem­missa mer­keissä. Aiem­pina vuo­sina tapah­tuma on ollut yksi­päi­väi­nen (korona-aikaan kak­si­päi­väi­nen), mutta tänä vuonna se oli peräti kuusi­päi­väi­nen. Tämä on hyvä, sillä kyliä on jo 22, joten verk­kai­sesti ajaen ja välillä pysäh­tyen kuvia otta­maan tai eväitä syö­mään, ei yhden päi­vän aikana ehti­nyt kaik­kia käydä läpi. Osa kylistä tosin ei ollut viral­li­sesti mukana tänä vuonna (eli toi­sin sanoen niillä ei ollut arvon­ta­ky­sy­mystä pysäh­dys­pai­kassa), mutta sehän ei estä nii­den kautta aje­le­masta.

Valit­se­mieni ajo­päi­vien kelit sat­tui­vat koh­dil­leen. Sopi­vissa mää­rin aurin­koa ja pil­vistä, eikä läm­pö­tila kohon­nut lii­aksi. Ei myös­kään sadetta eikä lii­em­mälti tuul­ta­kaan. Ensim­mäi­senä päi­vänä mat­kaa ker­tyi 127 km ja toi­sena 72 km eli lähes 200 km yhteensä. Lähin paikka itsel­leni oli Pätä­rin talo­museo Yli­jär­vellä, johon suun­ta­sin heti toi­sen päi­vän aluksi. Jo kou­lua­joilta tutussa sotae­lo­ku­van näyt­tä­mö­nä­kin toi­mi­neessa pai­kassa käväi­see aina mie­lel­lään. Tänä vuonna siellä oli meneil­lään päre­ka­ton teko. Tältä vuo­delta par­hai­ten jäi mie­leen kui­ten­kin ensim­mäi­sen ajo­päi­vän Kon­nun­suo ja Sai­maan kana­van kylät. Ken­ties uutuu­den­vie­hä­tystä, kun siellä suun­nalla en ollut aiem­min ajel­lut, mutta rei­tit oli­vat myös miel­lyt­tä­viä.

Muu­tama paikka jäi kier­tä­mättä, kun eivät ihan sat­tu­neet rei­tin var­relle kum­pa­na­kaan päi­vänä. Oli­si­han nekin olleet ajet­ta­vissa, mutta kyseessä on rento tapah­tuma, enkä muu­toin­kaan tul­lut vas­tail­leeksi arvon­ta­ky­sy­myk­siin. Ensi vuonna sit­ten ehkä taas toi­sen­lai­sia reit­tejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *