Vii­me syys­kuus­sa kävin tutus­tu­mas­sa Hau­hian Myl­lyyn ja sen yhtey­des­sä toi­mi­vaan Gal­le­ria Syl­viin. Luon­nol­li­ses­ti reis­sus­ta tal­len­tui joku­nen kuva­kin kame­ran muis­ti­kor­til­le. Ylem­pä­nä muu­ta­mia otok­sia myl­lys­tä, gal­le­rias­ta ja mat­kan var­rel­ta sekä alem­pa­na 360-kuvaa. Kuvia näh­tä­vis­sä myös Ins­ta­gra­mis­sa ja 360Ci­ties-sivus­tol­la.

Aloit­te­lin syk­syl­lä vii­mein työt STC Tuo­tan­nol­la, jos­sa myös­kin olen pääs­syt hyö­dyn­tä­mään osaa­mis­ta­ni mm. 360-kuvauk­sen paris­sa. Omil­ta reis­suil­ta ker­ty­nei­den kuvien edi­toin­tiin ei vaan aikaa ja intoa sii­nä sivus­sa ole enää niin pal­joa tah­to­nut riit­tää. Ja sit­ten kun kuvat sai­kin val­miik­si, niin blo­gi- ja some­päi­vi­tyk­set unoh­tui­vat mui­den kii­rei­den kes­kel­lä. Tämän vuok­si kir­joit­te­len­kin asias­ta nyt ”heti tuo­reel­taan” kol­men kuu­kau­den jäl­keen.

Myl­ly sijait­see Kaak­kois-Suo­mes­sa Hau­hian kyläs­sä Mie­hik­kä­läs­sä rei­lun parin­kym­me­nen kilo­met­rin pääs­sä koti­pai­kas­ta­ni Ylä­maal­la, jos­sa olin tuol­loin käy­mäs­sä, joten ajat­te­lin, että sii­nä­pä sai­si samal­la pie­nen pyö­räi­ly­len­kin teh­tyä. Pak­ka­sin siis kame­rat lauk­kui­hin ja hyp­pä­sin uskol­li­sen, vuo­si­kym­me­niä pal­vel­leen mat­ka­kump­pa­ni­ni satu­laan. Pie­niä vas­toin­käy­mi­siä reis­sul­la kui­ten­kin sat­tui ennen kuin lopul­ta pää­sin koh­tee­seen.

Tai taval­laan vas­toin­käy­mi­set alkoi­vat jo edel­li­se­nä ilta­na, kun len­nät­te­lin dro­nea koti­pi­has­sa­ni. Lai­te ei ollut mie­lis­sään teh­des­sään tut­ta­vuut­ta piha­män­nyn kans­sa, vaan otti moko­mas­ta pahas­ti sii­peen­sä ja sanoi yhteis­työ­so­pi­muk­sen irti. Sat­tu­nees­ta syys­tä siis ilma­ku­via en täl­lä ker­taa saa­nut otet­tua, mut­ta eihän sitä tie­dä, jos tulee jos­kus vie­lä palail­tua pai­kal­le parem­min varus­tel­tu­na.

Yleen­sä luo­tet­ta­vas­ti toi­mi­nut pyö­rä­kään ei sit­ten täl­lä ker­taa ollut yhtä luo­tet­ta­va, vaan ren­gas puh­ke­si puo­li­mat­kas­sa. Sen puo­lus­tuk­sek­si sanot­ta­koon, että kyse oli ker­ran pari jo paik­kail­lus­ta sisä­ku­mis­ta, joten ris­ki oli tie­toi­nen. Van­hois­ta vir­heis­tä vii­sas­tu­nee­na olin onnek­si pakan­nut mukaan vara­ku­min ja vaih­to­vä­li­neet. Mut­ta kun ei niin näp­pä­rä ole tuos­sa kumin kans­sa näper­te­lys­sä, niin sai­han sen vaih­toon uppoa­maan tovin jos toi­sen­kin. Lopul­ta kui­ten­kin pää­sin peril­le ja vii­väs­tyk­ses­tä huo­li­mat­ta valoa­kin vie­lä riit­ti hyvin kuvien ottoon.

Vuon­na 1881 raken­ne­tun myl­lyn ylä­ker­taa vuo­kra­taan nykyi­sin juh­la- ja näyt­te­ly­käyt­töön ala­ker­ran olles­sa museo­käy­tös­sä. Myl­lyn yhtey­des­sä sijait­se­vat Gal­le­ria Syl­vi sekä majoi­tus­käyt­töön sovel­tu­va mai­se­ma-ait­ta Anger­vo. Gal­le­rias­sa on yli 800 Syl­vi Hau­hian joen poh­jan saves­ta ja beto­nis­ta teke­mää pat­sas­ta. Pat­sais­sa esiin­tyy pal­jon eläi­miä sekä tut­tu­ja ja tun­te­mat­to­mia ihmis­hah­mo­ja, kuten olym­pia­voit­ta­ja Juha Mie­to ja Nes­to­ri Miik­ku­lai­nen huu­li­harp­pui­neen ja norp­pi­neen. Eläi­mis­tä eri­tyi­ses­ti pöl­löt tai­si­vat olla Syl­vin suo­sios­sa. Pie­nen esit­te­ly­kier­rok­sen ehdin saa­da, mut­ta mie­lel­lään­hän näi­tä kävi­si ihas­te­le­mas­sa uudem­man­kin ker­ran.