Tuumailua tavernassa taivaankaaren takana

1. Tuu­mai­lua taver­nas­sa tai­vaan­kaa­ren taka­na
   • Biit­ti: Beast Insi­de Beats
2. Tuu­mai­lua taver­nas­sa tai­vaan­kaa­ren takana(Alternate)
   • Biit­ti: Vlap Beats
3. Tuu­mai­lua taver­nas­sa tai­vaan­kaa­ren takana(Lifestylemix)
   • Biit­ti: few­ti­le
4. Tuu­mai­lua taver­nas­sa tai­vaan­kaa­ren taka­na (Ori­gi­nal)
   • Biit­ti: D3nice Beats
5. Tuu­mai­lua taver­nas­sa tai­vaan­kaa­ren taka­na (Night­ma­re­mix)
   • Biit­ti: Skeepz

aavan meren tuol­la puo­len
huuh­too hui­kal­la huo­len
meri­mies taver­nas­sa taa­sen
tuu­mii taka­na tai­vaan­kaa­ren

meri myl­vii myrs­ky­jään
tyy­ne­tön töl­vii tyrs­ky­jään
aal­ton­sa ahmii alleen kai­ken
rei­til­len­sä rai­vaa rai­teen

mies ja meri — kum­pai­nen­kaan
ei kyke­ne kul­ku­aan kukis­ta­maan
vir­taus­ten vie­miä pol­ku­jaan pur­jeh­tii
mut vain toi­nen kol­hu­jaan mureh­tii

nyt ainoas­taan lasis­sa lai­neh­tii
sen syvyyk­sis­tä onne­aan vain etsii
mut ei kadon­nut­ta lai­vaan­sa löy­tää voi
vain upo­uu­den uppo­tu­kin pöy­tään toi

min­ne lie men­nyt muka­na meren mudan
ken­ties pää­ty­nyt pyör­tei­siin ber­mu­dan
kul­ke­nut ties miten monen penin­kul­man
ennen kuin koke­nut koh­ta­lon perin jul­man

tai ken­ties kera muun mie­his­tön nyt sei­laa
lätäk­kön­sä pin­nas­ta piir­tei­tään pei­laa
puhu­rin puh­kues­sa pul­leat pur­jeet rei­vaa
kään­tää kokan koh­ti kohon­nut­ta kei­laa



mikä sit­ten eriyt­ti eska­loi­den eri­pu­ran
sii­tä voi jokai­nen ehos­taa eri kuvan
eikä toi­sen totuus tois­taan todem­pi
kenen­kään koke­ma ketään kovem­pi

tari­nas­sa tus­kin tuo­mioi­ta todet­tiin
sil­ti sydä­men­sä mies sii­nä kovet­ti
vähä­pä­töi­sek­si vir­kaan­sa itsen­sä olet­ti
mene­tet­ty­ään mah­dol­li­suu­ten­sa mones­ti

mie­li vois val­ta­me­ren vapau­del­la vel­loo
siel paat­tia pii­saa kuin tam­mes­sa ter­hoo
mut vain sitä yhtä yhä­kin se kai­paa
odot­te­lee ikui­suu­den huk­kaa­maan­sa lai­vaa

ja tulee poh­ti­maan kun­nes on vai­naa
onko sitä ees ollu ole­mas­sa lain­kaa
ehkä on ehkä ei, kuka sen vois tie­tää
jos tajun­ta tako­nu temp­pu­jaan tiel­lään

ja koreat kuvi­tel­mat ei pidä­kään paik­kaan­sa
epäi­lyk­sen sie­men saa­nu itä­mään vai­van­sa
kun kap­tee­ni kel­lah­taa etu­ke­tis­tään eloon
alkaa tans­sia mut ei anna­kaan aihet­ta iloon

ei rie­mu ryy­pys­tä ryöp­säh­dä rai­kaa­maan
vaan kor­ven­tu­nut­ta kiuk­kua kai­raa­maan
kor­vien välis­tä se alkaa taas tem­poa
kos­ket­ta­va tuu­li täyn­nä pien­tä ja hen­toa