Verk­ko­si­vu­jen toteu­tus WordPress-jul­kai­su­jär­jes­tel­mällä ja jon­kin­lai­sen port­fo­lio­si­vus­ton raken­ta­mi­nen kuu­lui osaksi Rive­riassa syk­syllä 2018 aloit­ta­maani media-alan kou­lu­tusta ja lop­pu­tu­los on nyt näh­tä­vissä näi­den sivu­jen muo­dossa. Omien net­ti­si­vu­jen teke­mi­nen oli toki pyö­ri­nyt mie­lessä jo aiem­min­kin, mutta alkuun pää­se­mi­nen­hän on aina vai­keinta, eikä riit­tä­vän voi­ma­kasta alkusy­säystä ilmei­sesti ollut sit­ten tul­lut tätä ennen.

Sivu­jen kehit­tä­mi­nen alkoi keväällä 2019 ja jat­kui saman vuo­den syk­syllä opin­to­jen ede­tessä lop­pua kohti. Lopulta olin koh­tuul­li­sen tyy­ty­väi­nen sivui­hin ja pää­tin siir­tää ne omaan domai­niin. Jos­kin pientä vii­lat­ta­vaa vielä riitti aika lailla, jotta sain kai­ken näyt­tä­mään ja toi­mi­maan lähes­tul­koon halua­mal­lani tavalla. Jon­kin­lai­sia yllä­tyk­siä ja vas­toin­käy­mi­siä sivu­jen siirto uudelle pal­ve­lun­tar­joa­jalle myös aiheutti, mutta onneksi haku­ko­nei­den syö­ve­reistä löy­tää yleensä rat­kai­sun pul­maan kuin pul­maan. Tätä kir­jot­taes­sani kaikki ei ole vielä aivan täy­del­listä, mutta eihän maa­ilma kos­kaan val­miiksi tule, joten ajat­te­lin, että tässä vai­heessa sivut keh­taa jo jul­kaista.

Juuret jalokivikylän kupeessa

Tähän alkuun lie­nee pai­kal­laan lyhyehkö esit­tely itses­täni. Olen läh­töi­sin Lap­peen­ran­nasta, tar­kem­min sanot­tuna Ylä­maalta, joka ennen vuo­den 2010 kun­ta­lii­tosta oli itse­näi­nen kunta Etelä-Kar­ja­lassa aivan Venä­jän rajan lähei­syy­dessä. Ylä­maa tun­ne­taan raa­ka­ki­ven tuot­ta­jana ja eri­tyi­sesti koru­ki­venä käy­te­tystä spekt­ro­lii­tista, jonka värit koti­kun­tani kivessä ovat poik­keuk­sel­li­sen voi­mak­kaat.

Niinpä Ylä­maalla jär­jes­te­tään­kin vuo­sit­tain jalo­ki­vi­mes­sut, joissa on monen­laista näh­tä­vää kivistä ja koruista kiin­nos­tu­neille. Koti­mais­ten näyt­teil­lea­set­ta­jien lisäksi pai­kalle saa­puu yleensä myös kan­sain­vä­li­siä toi­mi­joita. Itse­kin yhtenä kesänä pää­sin kesä­töi­den kautta näke­mään, kuinka mes­sut lai­te­taan pys­tyyn ja koke­maan ne myös toi­sella tapaa kuin pel­käs­tään vie­rai­li­jana. Näillä kul­milla vie­tin siis lap­suu­teni ja nuo­ruu­teni.

Pano­raa­ma­ku­vaa kivi­lou­hok­sen laelta.

Tietotekniikkaa opiskelemaan

Olles­sani perus­kou­lussa tie­to­ko­neet alkoi­vat yleis­tyä ja vaikka inter­net oli­kin vasta har­voilla, niin pelien hou­kut­te­le­mana itse­kin niistä innos­tuin. Lukion jäl­keen läh­din­kin opis­ke­le­maan tie­to­tek­niik­kaa Lap­peen­ran­nan tek­nil­li­sessä yli­opis­tossa. Mutta vaikka opis­ke­lu­ym­pä­ristö oli miel­lyt­tävä, ei yli­opisto-opis­kelu ehkäpä liian teo­reet­ti­sena oikein tun­tu­nut sovel­tu­van itsel­leni. Ja vaikka Lap­peen­ran­nassa viih­dyin­kin, ei pieni mai­se­man­vaih­dos­kaan tun­tu­nut huo­nolta aja­tuk­selta.

Niinpä oli koh­ta­lai­sen helppo pää­tös, kun saman­kal­tai­sessa tilan­teessa ollut kave­rini ehdotti, että jospa vaih­tai­simme ammat­ti­kor­kea­kou­lun puo­lelle hänen koti­seu­tunsa tie­noille Joen­suu­hun. Sii­hen aikaan myös sis­koni opis­keli kyseissä kau­pun­gissa. Joten aivan entuu­des­taan tun­te­ma­ton paikka ei ollut kyseessä ja omaan makuuni sopi­van kokoi­nen kau­punki, jonne olen opin­to­jen jäl­keen­kin hyvin kotiu­tu­nut.

Poh­jois-Kar­ja­lan ammat­ti­kor­kea­kou­lussa jat­koin tie­to­tek­nii­kan opin­toja pää­ai­nee­nani ohjel­mis­to­tek­niikka, sillä koo­daa­mi­nen oli alka­nut kiin­nos­taa jo yli­opisto-opin­to­jen aikana. Sivuai­neena oli tie­to­tek­nii­kan pal­ve­lu­tuo­tanto, johon sisäl­tyi mm. pal­ve­lin­ten ja tie­to­lii­ken­ne­lait­tei­den asen­ta­mista ja kon­fi­gu­roin­tia. Ehdin val­mis­tua tie­to­tek­nii­kan insi­nöö­riksi jou­lu­kuussa 2012 juuri ennen kuin oppi­lai­tos vaih­toi nimek­seen Kare­lia-ammat­ti­kor­kea­koulu.

Ohjelmointiprojekteja koulussa

Ohjel­moin­ti­kie­listä tutuim­miksi tuli­vat opis­ke­luai­kana C/C++, Java ja C#. Ehdot­to­masti mie­len­kiin­to­sin pro­jekti ammat­ti­kor­kea­kou­lussa oli ryh­mä­työ, jonka tar­koi­tuk­sena oli toteut­taa 3D-sovel­lus, jossa esi­mer­kiksi mate­maat­ti­sista kaa­voista muo­dos­tu­via kuvioita saat­toi kat­sella 3D-laseilla. Tek­niikka teki sil­loin juuri tulo­aan ja kou­lul­le­kin vasta han­kit­tiin lait­teis­toa. Siinä pääsi myös ensi ker­taa kun­nolla kokei­le­maan käyt­tö­liit­ty­män suun­nit­te­lua.

Sini­käyrä esi­tet­tynä kehit­tä­mäs­sämme 3D-sovel­luk­sessa.

Har­joit­te­lu­jak­so­jeni aikana sain lisäksi kos­ke­tusta pelioh­jel­moin­nin maa­il­maan Uni­ty3D-ympä­ris­tössä. Oli hyvin mie­len­kiin­toista päästä mm. ohjel­moi­maan yksin­ker­taista teko­ä­lyä ja suun­nit­te­le­maan algo­rit­mia, jolla satun­nai­nen pelia­lue muo­dos­tuu. Sit­tem­min myös verk­ko­ym­pä­ris­töissä käy­tet­tä­viin kie­liin, kuten PHP, HTML, CSS ja XML, on ollut tar­peen paneu­tua eri­näis­ten pro­jek­tien kautta, vaikka opin­to­jen aikaan ne eivät vielä niin suurta kiin­nos­tusta herät­tä­neet.

Val­mis­tut­tuani ammat­ti­kor­kea­kou­lusta suo­ri­tin sivii­li­pal­ve­luk­sen Itä-Suo­men yli­opis­ton tie­to­jen­kä­sit­te­ly­tie­teen lai­tok­sella, jossa toi­min mik­ro­tu­ki­hen­ki­lönä. Teh­tä­viini kuu­lui mm. käyt­tö­jär­jes­tel­mien ja sovel­lus­ten asen­ta­mista ja yllä­pi­toa pää­osin Win­dows-konei­siin, mutta toi­si­naan myös Linux- ja Mac-konei­siin sekä tulos­tin­ten huol­toa ja video­neu­vot­te­lu­lait­tei­den käyt­töä ja opas­tusta.

Kun itse­kin olen muu­ta­man koneen kasan­nut ja teh­nyt pal­jon asen­nuk­sia, niin sinäl­lään homma oli enim­mäk­seen tut­tua. Mutta kyllä sii­tä­kin uusia oppeja tart­tui mat­kaan ja välillä saat­toi tulla vas­taan hie­man visai­sem­pia­kin pul­mia, kuten tie­to­ko­nei­den kanssa monesti tup­paa käy­mään ennem­min tai myö­hem­min.

Kiinnostus valokuvaukseen

Tie­to­tek­nii­kan opin­noista on ollut toki hyö­tyä niin hen­ki­lö­koh­tai­sissa pro­jek­teissa kuin myös edellä mai­ni­tuissa mik­ro­tu­ki­hen­ki­lön teh­tä­vissä. Mutta ohjel­moin­ti­puoli alkoi kui­ten­kin jäädä hie­man taka-alalle mie­len­kiin­non siir­tyessä enem­män pit­kä­ai­kai­sena har­ras­tuk­sena toi­mi­neen valo­ku­vauk­sen ja kuvan­kä­sit­te­lyn kautta media-alan puo­lelle.

Isäni oli inno­kas valo­ku­vaaja sii­hen aikaan, kun vielä kuvat­tiin pää­asiassa fil­mille, mutta itse kiin­nos­tuin valo­ku­vauk­sesta oikeas­taan vasta 2000-luvun alku­puo­lella, kun digi­taa­li­set kame­rat alkoi­vat yleis­tyä. Vali­tet­ta­vasti emme ehti­neet kuvaus­har­ras­tusta jaka­maan isäni kanssa, sillä hän meneh­tyi tapa­tur­mai­sesti juuri nii­hin aikoi­hin.

Alkuun kuvaus oli tie­tysti vain kuvien ja videoklip­pien näp­si­mistä digi­pok­ka­rilla ilman sen syväl­li­sem­pää ymmär­rystä kame­ran sie­lu­ne­lä­mästä. Kuvia ei juuri tul­lut käsi­tel­tyä, mutta videoista saat­toi välillä koos­taa joi­ta­kin pitem­piä koko­nai­suuk­sia. Vuonna 2008 HDR-kuvaus alkoi kiin­nos­taa ja seu­raa­vana vuonna myös pano­raa­ma­ku­vaus. Täl­löin kuvan­kä­sit­te­ly­kin tuli jo ajan­koh­tai­seksi, jos­kin meni vielä vuo­sia ennen kuin sen alkoi hal­lita parem­min.

Tai­to­jen kart­tuessa ja siir­ryt­tyäni kuvaa­maan jär­jes­tel­mä­ka­me­ralla vuonna 2014, innos­tuin eri­tyi­sesti 360° pano­raa­ma­ku­vauk­sesta. Valo­ku­vauk­sessa kieh­to­vaa on, että kuvaus­koh­teesta ja ‑väli­neistä riip­puen se voi olla hyvin­kin eri­laista hom­maa ja jos moni­puo­li­seksi kuvaa­jaksi haluaa kehit­tyä, niin uutta opet­te­le­mista kyllä riit­tää. Mutta vaikka eri­kois­tuisi esi­mer­kiksi juuri pano­raa­ma­ku­vauk­seen, niin sii­nä­kin voi aina kehit­tää tai­to­jaan ja myös uuden­lai­sia kuvaus­vä­li­neitä ja ‑tek­nii­koita kehi­tel­lään kai­ken aikaa, joten tyl­säksi ei käy sekään.

Vaik­kei siis kos­kaan voi väit­tää osaa­vansa kai­ken täy­del­li­sesti, niin aina­kin jotain on tain­nut tulla teh­tyä oikein­kin, kun esi­mer­kiksi jo lak­kau­te­tun Pano­ra­mic Earth ‑sivus­ton perus­taja Peter Watts halusi kir­joit­taa lyhyen esit­te­lyn alle­kir­joit­ta­neesta blo­giinsa muu­ta­mia vuo­sia sit­ten. Ja ovatpa jot­kut ystä­vis­täni jopa usko­neet har­teil­leni sel­lai­sen vas­tuul­li­sen teh­tä­vän kuin häi­densä kuvaa­mi­sen, vaik­ken voi­kaan sanoa mikään var­si­nai­nen hää­ku­vaaja ole­vani.

Omalla koh­dal­lani valo­ku­vaus toi­mii myös jon­kin­lai­sena link­kinä mui­den har­ras­tus­teni ja kiin­nos­tuk­sen koh­tei­deni välillä. Vaik­ken mikään var­si­nai­nen erän­kä­vijä ole­kaan, niin maa­lais­kun­nan kas­vat­tina luon­nossa liik­ku­mi­nen jal­kai­sin, pyö­rällä tai suk­sin on ollut mie­le­kästä teke­mistä. Ja toki myös kau­pun­gilla kame­ran kanssa kul­ke­mi­nen on muka­vaa ajan­vie­tettä. Kun sit­ten tek­ni­set vem­pai­met ovat myös kiin­nos­ta­neet, niin välillä on hyvä päästä ope­roi­maan vaik­kapa juuri kame­raa. Lopulta sit­ten kuvan­kä­sit­te­lyssä pää­see hyö­dyn­tä­mään tie­to­tek­nistä osaa­mista ja 360-kuvista koot­ta­vien vir­tu­aa­li­kier­ros­ten teke­mi­sessä jopa ohjel­moin­ti­tai­to­ja­kin.

Uudelleen opiskelemaan

Alku­vuo­desta 2015 syn­tyi kave­ri­po­ru­kalla aja­tus osuus­kun­nan perus­ta­mi­sesta hel­pot­ta­maan mah­dol­lis­ten kuvaus­keik­ko­jen ja mui­den toi­mek­sian­to­jen hoi­ta­mista. Alkuun toi­mimme nimellä Aspi­ring Minds osk, mutta sit­tem­min nimi vaih­tui suo­ma­lai­sit­tain hel­pom­min lausut­ta­vaan muo­toon Osuus­kunta Luo­vat Teki­jät. Tähän men­nessä mai­nit­ta­vin tätä kautta tar­jou­tu­nut työ­ti­lai­suus on ollut, kun pää­sin kuvaa­maan ja kokoa­maan Loma­kes­kus Huh­ma­rille noin 20 pano­raa­masta koos­tu­van vir­tu­aa­li­kier­rok­sen.

Yri­tys­toi­minta olisi sinäl­lään kiin­nos­ta­nut enem­män­kin ja syk­syllä 2017 kävin Val­men­nus­ma­ja­kan jär­jes­tä­män yrit­tä­jän perus­kurs­sin, joka antoi hyvin pers­pek­tii­viä aihee­seen. Se oli muu­toin­kin posi­tii­vi­nen koke­mus, kun kou­lut­ta­jien ja mui­den kurs­sille osal­lis­tu­nei­den kanssa tuli hyvin jut­tuun. Oman toi­mi­ni­men perus­ta­mi­nen ei kui­ten­kaan tun­tu­nut vielä hyvältä aja­tuk­selta, koska myyn­nin ja mark­ki­noin­nin suh­teen en koke­nut itsel­täni löy­ty­vän riit­tä­västi val­miuk­sia sel­lai­seen.

Hil­jal­leen myös logo­jen ja muun jul­kai­su­gra­fii­kan teke­mi­nen oli alka­nut kiin­nos­taa, mutta nii­den suh­teen hal­lin­nassa oli oikeas­taan vain Pho­tos­hop, jossa sii­nä­kin toki riit­tää loput­to­masti eri omi­nai­suuk­sien opet­te­lua. Mie­tin, etten vält­tä­mättä haluaisi enää nel­jäksi vuo­deksi läh­teä opis­ke­le­maan ammat­ti­kor­kea­kou­luun, joten pää­tin suo­rit­taa media-alan ammat­ti­tut­kin­non Rive­riassa, jossa aloi­tin siis syk­syllä 2018 ja val­mis­tuin tam­mi­kuussa 2020. Yllät­täen oli­si­kin ollut kiin­nos­ta­vaa jat­kaa opin­toja vielä pitem­mälle, joten har­kin­nassa on nii­den jat­ka­mi­nen ammat­ti­kor­kea­kou­lun puo­lella myö­hem­min.

Opis­ke­lun aikana Ado­ben sovel­luk­sista tutuksi tuli­vat jos­sain mää­rin ennes­tään tutun Pho­tos­ho­pin lisäksi mm. vek­tori- ja jul­kai­su­gra­fii­kan tuot­ta­mi­seen käy­tet­tä­vät Illustra­tor ja InDe­sign sekä videoe­di­tointi ja ani­mointi Pre­mie­rellä ja After Effect­sillä. Lisäksi verk­ko­si­vu­jen toteu­tuk­sesta mm. WordPress-jul­kai­su­jär­jes­tel­mällä ja sen tar­joa­mista mah­dol­li­suuk­sista sai moni­puo­li­sen käsi­tyk­sen. Nämä­kin verk­ko­si­vut on siis toteu­tettu juuri WordPres­sillä. Ja vaikka sivu­jen luo­mi­nen onnis­tuu ilman koo­daus­ta­kin, niin var­sin­kin yksi­tyis­koh­tien vii­laa­mi­sessa ohjel­moin­ti­tai­doista on suurta etua.

Ja kuten edellä sivut­tiin, myös 360° pano­raa­ma­ku­vauk­sessa on koo­din tun­te­mus eduksi. Ei vielä niin­kään yksit­täi­sen kuvan muo­dos­ta­mi­sessa, sillä jär­jes­tel­mä­ka­me­ralla ote­tut osa­ku­vat voi yhdis­tää esi­mer­kiksi sii­hen suun­ni­tel­lulla PTGui-ohjel­mis­tolla. Nykyi­sin on mark­ki­noilla myös kame­roita, joissa on useita eri suun­taan osoit­ta­via samaan aikaan kuvaa­via lins­sejä, mutta vaikka ne video­ku­vauk­sessa ovat­kin ete­viä ja tie­tyissä tilan­teissa vält­tä­mät­tö­miä, par­haan laa­dun valo­ku­vaan saa edel­leen jär­jes­tel­mä­ka­me­ralla.

Mikäli sit­ten useam­masta pano­raa­masta haluaa koos­taa vir­tu­aa­li­kier­rok­sen, jossa kuvien välillä pää­see liik­ku­maan ja joi­hin voi mah­dol­li­sesti lisätä muu­ta­kin inte­rak­tii­vi­suutta, on krpano osoit­tau­tu­nut moni­puo­li­seksi työ­ka­luksi tähän tar­koi­tuk­seen. Vir­tu­aa­li­kier­ros­ten raken­telu sillä perus­tuu kui­ten­kin osit­tain XML:ään poh­jau­tu­vien kon­fi­gu­raa­tio­tie­dos­to­jen muok­kaa­mi­seen. Vaikka joi­ta­kin graa­fi­sia käyt­tö­liit­ty­miä tai lisä­osia­kin sille on ole­massa, niin ihan kaik­kia samoja asioita niillä ei pysty toteut­ta­maan kuin itse ohjel­moi­malla.

Loppusanat

Blo­gin avaus sat­tui nyt 13. päi­vään, mutta ei sen­tään per­jan­taille, joten lii­em­mälti epä­on­nena se ei tuot­tane. Luki­joita blo­gilla ei var­mas­ti­kaan vielä tässä vai­heessa ole, mutta näin ystä­vän­päi­vän aat­tona toi­vo­tan silti hyvää ystä­vän­päi­vää ohei­sen kou­lu­teh­tä­vänä suun­nit­te­le­mani kor­tin kera. Tässä vai­heessa en osaa yhtään sanoa, missä mää­rin päi­vi­tyk­siä tänne blo­gin puo­lelle tulee, mutta aina­kin Ins­ta­gra­miin ja 360Citiesiin yri­tän sään­nöl­li­sen epä­sään­nöl­li­sesti lisätä kuvia ja ehkäpä myös tämän sivus­ton kuva­gal­le­ri­aan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *