Verk­ko­si­vu­jen toteu­tus WordPress-jul­kai­su­jär­jes­tel­mäl­lä ja jon­kin­lai­sen port­fo­lio­si­vus­ton raken­ta­mi­nen kuu­lui osak­si Rive­rias­sa syk­syl­lä 2018 aloit­ta­maa­ni media-alan kou­lu­tus­ta ja lop­pu­tu­los on nyt näh­tä­vis­sä näi­den sivu­jen muo­dos­sa. Omien net­ti­si­vu­jen teke­mi­nen oli toki pyö­ri­nyt mie­les­sä jo aiem­min­kin, mut­ta alkuun pää­se­mi­nen­hän on aina vai­kein­ta, eikä riit­tä­vän voi­ma­kas­ta alkusy­säys­tä ilmei­ses­ti ollut sit­ten tul­lut tätä ennen.

Sivu­jen kehit­tä­mi­nen alkoi kevääl­lä 2019 ja jat­kui saman vuo­den syk­syl­lä opin­to­jen ede­tes­sä lop­pua koh­ti. Lopul­ta olin koh­tuul­li­sen tyy­ty­väi­nen sivui­hin ja pää­tin siir­tää ne omaan domai­niin. Jos­kin pien­tä vii­lat­ta­vaa vie­lä riit­ti aika lail­la, jot­ta sain kai­ken näyt­tä­mään ja toi­mi­maan lähes­tul­koon halua­mal­la­ni taval­la. Jon­kin­lai­sia yllä­tyk­siä ja vas­toin­käy­mi­siä sivu­jen siir­to uudel­le pal­ve­lun­tar­joa­jal­le myös aiheut­ti, mut­ta onnek­si haku­ko­nei­den syö­ve­reis­tä löy­tää yleen­sä rat­kai­sun pul­maan kuin pul­maan. Tätä kir­jot­taes­sa­ni kaik­ki ei ole vie­lä aivan täy­del­lis­tä, mut­ta eihän maa­il­ma kos­kaan val­miik­si tule, joten ajat­te­lin, että täs­sä vai­hees­sa sivut keh­taa jo jul­kais­ta.

Juuret jalokivikylän kupeessa

Tähän alkuun lie­nee pai­kal­laan lyhyeh­kö esit­te­ly itses­tä­ni. Olen läh­töi­sin Lap­peen­ran­nas­ta, tar­kem­min sanot­tu­na Ylä­maal­ta, joka ennen vuo­den 2010 kun­ta­lii­tos­ta oli itse­näi­nen kun­ta Ete­lä-Kar­ja­las­sa aivan Venä­jän rajan lähei­syy­des­sä. Ylä­maa tun­ne­taan raa­ka­ki­ven tuot­ta­ja­na ja eri­tyi­ses­ti koru­ki­ve­nä käy­te­tys­tä spekt­ro­lii­tis­ta, jon­ka värit koti­kun­ta­ni kives­sä ovat poik­keuk­sel­li­sen voi­mak­kaat.

Niin­pä Ylä­maal­la jär­jes­te­tään­kin vuo­sit­tain jalo­ki­vi­mes­sut, jois­sa on monen­lais­ta näh­tä­vää kivis­tä ja koruis­ta kiin­nos­tu­neil­le. Koti­mais­ten näyt­teil­lea­set­ta­jien lisäk­si pai­kal­le saa­puu yleen­sä myös kan­sain­vä­li­siä toi­mi­joi­ta. Itse­kin yhte­nä kesä­nä pää­sin kesä­töi­den kaut­ta näke­mään, kuin­ka mes­sut lai­te­taan pys­tyyn ja koke­maan ne myös toi­sel­la tapaa kuin pel­käs­tään vie­rai­li­ja­na. Näil­lä kul­mil­la vie­tin siis lap­suu­te­ni ja nuo­ruu­te­ni.

Tietotekniikkaa opiskelemaan

Olles­sa­ni perus­kou­lus­sa tie­to­ko­neet alkoi­vat yleis­tyä ja vaik­ka inter­net oli­kin vas­ta har­voil­la, niin pelien hou­kut­te­le­ma­na itse­kin niis­tä innos­tuin. Lukion jäl­keen läh­din­kin opis­ke­le­maan tie­to­tek­niik­kaa Lap­peen­ran­nan tek­nil­li­ses­sä yli­opis­tos­sa. Mut­ta vaik­ka opis­ke­lu­ym­pä­ris­tö oli miel­lyt­tä­vä, ei yli­opis­to-opis­ke­lu ehkä­pä lii­an teo­reet­ti­se­na oikein tun­tu­nut sovel­tu­van itsel­le­ni. Ja vaik­ka Lap­peen­ran­nas­sa viih­dyin­kin, ei pie­ni mai­se­man­vaih­dos­kaan tun­tu­nut huo­nol­ta aja­tuk­sel­ta.

Niin­pä oli koh­ta­lai­sen help­po pää­tös, kun saman­kal­tai­ses­sa tilan­tees­sa ollut kave­ri­ni ehdot­ti, että jos­pa vaih­tai­sim­me ammat­ti­kor­kea­kou­lun puo­lel­le hänen koti­seu­tun­sa tie­noil­le Joen­suu­hun. Sii­hen aikaan myös sis­ko­ni opis­ke­li kyseis­sä kau­pun­gis­sa. Joten aivan entuu­des­taan tun­te­ma­ton paik­ka ei ollut kysees­sä ja omaan makuu­ni sopi­van kokoi­nen kau­pun­ki, jon­ne olen opin­to­jen jäl­keen­kin hyvin kotiu­tu­nut.

Poh­jois-Kar­ja­lan ammat­ti­kor­kea­kou­lus­sa jat­koin tie­to­tek­nii­kan opin­to­ja pää­ai­nee­na­ni ohjel­mis­to­tek­niik­ka, sil­lä koo­daa­mi­nen oli alka­nut kiin­nos­taa jo yli­opis­to-opin­to­jen aika­na. Sivuai­nee­na oli tie­to­tek­nii­kan pal­ve­lu­tuo­tan­to, johon sisäl­tyi mm. pal­ve­lin­ten ja tie­to­lii­ken­ne­lait­tei­den asen­ta­mis­ta ja kon­fi­gu­roin­tia. Ehdin val­mis­tua tie­to­tek­nii­kan insi­nöö­rik­si jou­lu­kuus­sa 2012 juu­ri ennen kuin oppi­lai­tos vaih­toi nimek­seen Kare­lia-ammat­ti­kor­kea­kou­lu.

Ohjelmointiprojekteja koulussa

Ohjel­moin­ti­kie­lis­tä tutuim­mik­si tuli­vat opis­ke­luai­ka­na C/C++, Java ja C#. Ehdot­to­mas­ti mie­len­kiin­to­sin pro­jek­ti ammat­ti­kor­kea­kou­lus­sa oli ryh­mä­työ, jon­ka tar­koi­tuk­se­na oli toteut­taa 3D-sovel­lus, jos­sa esi­mer­kik­si mate­maat­ti­sis­ta kaa­vois­ta muo­dos­tu­via kuvioi­ta saat­toi kat­sel­la 3D-laseil­la. Tek­niik­ka teki sil­loin juu­ri tulo­aan ja kou­lul­le­kin vas­ta han­kit­tiin lait­teis­toa. Sii­nä pää­si myös ensi ker­taa kun­nol­la kokei­le­maan käyt­tö­liit­ty­män suun­nit­te­lua.

Har­joit­te­lu­jak­so­je­ni aika­na sain lisäk­si kos­ke­tus­ta pelioh­jel­moin­nin maa­il­maan Uni­ty3D-ympä­ris­tös­sä. Oli hyvin mie­len­kiin­tois­ta pääs­tä mm. ohjel­moi­maan yksin­ker­tais­ta teko­ä­lyä ja suun­nit­te­le­maan algo­rit­mia, jol­la satun­nai­nen pelia­lue muo­dos­tuu. Sit­tem­min myös verk­ko­ym­pä­ris­töis­sä käy­tet­tä­viin kie­liin, kuten PHP, HTML, CSS ja XML, on ollut tar­peen paneu­tua eri­näis­ten pro­jek­tien kaut­ta, vaik­ka opin­to­jen aikaan ne eivät vie­lä niin suur­ta kiin­nos­tus­ta herät­tä­neet.

Val­mis­tut­tua­ni ammat­ti­kor­kea­kou­lus­ta suo­ri­tin sivii­li­pal­ve­luk­sen Itä-Suo­men yli­opis­ton tie­to­jen­kä­sit­te­ly­tie­teen lai­tok­sel­la, jos­sa toi­min mik­ro­tu­ki­hen­ki­lö­nä. Teh­tä­vii­ni kuu­lui mm. käyt­tö­jär­jes­tel­mien ja sovel­lus­ten asen­ta­mis­ta ja yllä­pi­toa pää­osin Win­dows-konei­siin, mut­ta toi­si­naan myös Linux- ja Mac-konei­siin sekä tulos­tin­ten huol­toa ja video­neu­vot­te­lu­lait­tei­den käyt­töä ja opas­tus­ta.

Kun itse­kin olen muu­ta­man koneen kasan­nut ja teh­nyt pal­jon asen­nuk­sia, niin sinäl­lään hom­ma oli enim­mäk­seen tut­tua. Mut­ta kyl­lä sii­tä­kin uusia oppe­ja tart­tui mat­kaan ja välil­lä saat­toi tul­la vas­taan hie­man visai­sem­pia­kin pul­mia, kuten tie­to­ko­nei­den kans­sa mones­ti tup­paa käy­mään ennem­min tai myö­hem­min.

Kiinnostus valokuvaukseen

Tie­to­tek­nii­kan opin­nois­ta on ollut toki hyö­tyä niin hen­ki­lö­koh­tai­sis­sa pro­jek­teis­sa kuin myös edel­lä mai­ni­tuis­sa mik­ro­tu­ki­hen­ki­lön teh­tä­vis­sä. Mut­ta ohjel­moin­ti­puo­li alkoi kui­ten­kin jää­dä hie­man taka-alal­le mie­len­kiin­non siir­tyes­sä enem­män pit­kä­ai­kai­se­na har­ras­tuk­se­na toi­mi­neen valo­ku­vauk­sen ja kuvan­kä­sit­te­lyn kaut­ta media-alan puo­lel­le.

Isä­ni oli inno­kas valo­ku­vaa­ja sii­hen aikaan, kun vie­lä kuvat­tiin pää­asias­sa fil­mil­le, mut­ta itse kiin­nos­tuin valo­ku­vauk­ses­ta oikeas­taan vas­ta 2000-luvun alku­puo­lel­la, kun digi­taa­li­set kame­rat alkoi­vat yleis­tyä. Vali­tet­ta­vas­ti emme ehti­neet kuvaus­har­ras­tus­ta jaka­maan isä­ni kans­sa, sil­lä hän meneh­tyi tapa­tur­mai­ses­ti juu­ri nii­hin aikoi­hin.

Alkuun kuvaus oli tie­tys­ti vain kuvien ja videoklip­pien näp­si­mis­tä digi­pok­ka­ril­la ilman sen syväl­li­sem­pää ymmär­rys­tä kame­ran sie­lu­ne­lä­mäs­tä. Kuvia ei juu­ri tul­lut käsi­tel­tyä, mut­ta videois­ta saat­toi välil­lä koos­taa joi­ta­kin pitem­piä koko­nai­suuk­sia. Vuon­na 2008 HDR-kuvaus alkoi kiin­nos­taa ja seu­raa­va­na vuon­na myös pano­raa­ma­ku­vaus. Täl­löin kuvan­kä­sit­te­ly­kin tuli jo ajan­koh­tai­sek­si, jos­kin meni vie­lä vuo­sia ennen kuin sen alkoi hal­li­ta parem­min.

Tai­to­jen kart­tues­sa ja siir­ryt­tyä­ni kuvaa­maan jär­jes­tel­mä­ka­me­ral­la vuon­na 2014, innos­tuin eri­tyi­ses­ti 360° pano­raa­ma­ku­vauk­ses­ta. Valo­ku­vauk­ses­sa kieh­to­vaa on, että kuvaus­koh­tees­ta ja ‑väli­neis­tä riip­puen se voi olla hyvin­kin eri­lais­ta hom­maa ja jos moni­puo­li­sek­si kuvaa­jak­si halu­aa kehit­tyä, niin uut­ta opet­te­le­mis­ta kyl­lä riit­tää. Mut­ta vaik­ka eri­kois­tui­si esi­mer­kik­si juu­ri pano­raa­ma­ku­vauk­seen, niin sii­nä­kin voi aina kehit­tää tai­to­jaan ja myös uuden­lai­sia kuvaus­vä­li­nei­tä ja ‑tek­nii­koi­ta kehi­tel­lään kai­ken aikaa, joten tyl­säk­si ei käy sekään.

Vaik­kei siis kos­kaan voi väit­tää osaa­van­sa kai­ken täy­del­li­ses­ti, niin aina­kin jotain on tain­nut tul­la teh­tyä oikein­kin, kun esi­mer­kik­si jo lak­kau­te­tun Pano­ra­mic Earth ‑sivus­ton perus­ta­ja Peter Watts halusi kir­joit­taa lyhyen esit­te­lyn alle­kir­joit­ta­nees­ta blo­giin­sa muu­ta­mia vuo­sia sit­ten. Ja ovat­pa jot­kut ystä­vis­tä­ni jopa usko­neet har­teil­le­ni sel­lai­sen vas­tuul­li­sen teh­tä­vän kuin häi­den­sä kuvaa­mi­sen, vaik­ken voi­kaan sanoa mikään var­si­nai­nen hää­ku­vaa­ja ole­va­ni.

Omal­la koh­dal­la­ni valo­ku­vaus toi­mii myös jon­kin­lai­se­na link­ki­nä mui­den har­ras­tus­te­ni ja kiin­nos­tuk­sen koh­tei­de­ni välil­lä. Vaik­ken mikään var­si­nai­nen erän­kä­vi­jä ole­kaan, niin maa­lais­kun­nan kas­vat­ti­na luon­nos­sa liik­ku­mi­nen jal­kai­sin, pyö­räl­lä tai suk­sin on ollut mie­le­käs­tä teke­mis­tä. Ja toki myös kau­pun­gil­la kame­ran kans­sa kul­ke­mi­nen on muka­vaa ajan­vie­tet­tä. Kun sit­ten tek­ni­set vem­pai­met ovat myös kiin­nos­ta­neet, niin välil­lä on hyvä pääs­tä ope­roi­maan vaik­ka­pa juu­ri kame­raa. Lopul­ta sit­ten kuvan­kä­sit­te­lys­sä pää­see hyö­dyn­tä­mään tie­to­tek­nis­tä osaa­mis­ta ja 360-kuvis­ta koot­ta­vien vir­tu­aa­li­kier­ros­ten teke­mi­ses­sä jopa ohjel­moin­ti­tai­to­ja­kin.

Uudelleen opiskelemaan

Alku­vuo­des­ta 2015 syn­tyi kave­ri­po­ru­kal­la aja­tus osuus­kun­nan perus­ta­mi­ses­ta hel­pot­ta­maan mah­dol­lis­ten kuvaus­keik­ko­jen ja mui­den toi­mek­sian­to­jen hoi­ta­mis­ta. Alkuun toi­mim­me nimel­lä Aspi­ring Minds osk, mut­ta sit­tem­min nimi vaih­tui suo­ma­lai­sit­tain hel­pom­min lausut­ta­vaan muo­toon Osuus­kun­ta Luo­vat Teki­jät. Tähän men­nes­sä mai­nit­ta­vin tätä kaut­ta tar­jou­tu­nut työ­ti­lai­suus on ollut, kun pää­sin kuvaa­maan ja kokoa­maan Loma­kes­kus Huh­ma­ril­le noin 20 pano­raa­mas­ta koos­tu­van vir­tu­aa­li­kier­rok­sen.

Yri­tys­toi­min­ta oli­si sinäl­lään kiin­nos­ta­nut enem­män­kin ja syk­syl­lä 2017 kävin Val­men­nus­ma­ja­kan jär­jes­tä­män yrit­tä­jän perus­kurs­sin, joka antoi hyvin pers­pek­tii­viä aihee­seen. Se oli muu­toin­kin posi­tii­vi­nen koke­mus, kun kou­lut­ta­jien ja mui­den kurs­sil­le osal­lis­tu­nei­den kans­sa tuli hyvin jut­tuun. Oman toi­mi­ni­men perus­ta­mi­nen ei kui­ten­kaan tun­tu­nut vie­lä hyväl­tä aja­tuk­sel­ta, kos­ka myyn­nin ja mark­ki­noin­nin suh­teen en koke­nut itsel­tä­ni löy­ty­vän riit­tä­väs­ti val­miuk­sia sel­lai­seen.

Hil­jal­leen myös logo­jen ja muun jul­kai­su­gra­fii­kan teke­mi­nen oli alka­nut kiin­nos­taa, mut­ta nii­den suh­teen hal­lin­nas­sa oli oikeas­taan vain Pho­tos­hop, jos­sa sii­nä­kin toki riit­tää loput­to­mas­ti eri omi­nai­suuk­sien opet­te­lua. Mie­tin, etten vält­tä­mät­tä haluai­si enää nel­jäk­si vuo­dek­si läh­teä opis­ke­le­maan ammat­ti­kor­kea­kou­luun, joten pää­tin suo­rit­taa media-alan ammat­ti­tut­kin­non Rive­rias­sa, jos­sa aloi­tin siis syk­syl­lä 2018 ja val­mis­tuin tam­mi­kuus­sa 2020. Yllät­täen oli­si­kin ollut kiin­nos­ta­vaa jat­kaa opin­to­ja vie­lä pitem­mäl­le, joten har­kin­nas­sa on nii­den jat­ka­mi­nen ammat­ti­kor­kea­kou­lun puo­lel­la myö­hem­min.

Opis­ke­lun aika­na Ado­ben sovel­luk­sis­ta tutuk­si tuli­vat jos­sain mää­rin ennes­tään tutun Pho­tos­ho­pin lisäk­si mm. vek­to­ri- ja jul­kai­su­gra­fii­kan tuot­ta­mi­seen käy­tet­tä­vät Illustra­tor ja InDe­sign sekä videoe­di­toin­ti ja ani­moin­ti Pre­mie­rel­lä ja After Effect­sil­lä. Lisäk­si verk­ko­si­vu­jen toteu­tuk­ses­ta mm. WordPress-jul­kai­su­jär­jes­tel­mäl­lä ja sen tar­joa­mis­ta mah­dol­li­suuk­sis­ta sai moni­puo­li­sen käsi­tyk­sen. Nämä­kin verk­ko­si­vut on siis toteu­tet­tu juu­ri WordPres­sil­lä. Ja vaik­ka sivu­jen luo­mi­nen onnis­tuu ilman koo­daus­ta­kin, niin var­sin­kin yksi­tyis­koh­tien vii­laa­mi­ses­sa ohjel­moin­ti­tai­dois­ta on suur­ta etua.

Ja kuten edel­lä sivut­tiin, myös 360° pano­raa­ma­ku­vauk­ses­sa on koo­din tun­te­mus eduk­si. Ei vie­lä niin­kään yksit­täi­sen kuvan muo­dos­ta­mi­ses­sa, sil­lä jär­jes­tel­mä­ka­me­ral­la ote­tut osa­ku­vat voi yhdis­tää esi­mer­kik­si sii­hen suun­ni­tel­lul­la PTGui-ohjel­mis­tol­la. Nykyi­sin on mark­ki­noil­la myös kame­roi­ta, jois­sa on usei­ta eri suun­taan osoit­ta­via samaan aikaan kuvaa­via lins­se­jä, mut­ta vaik­ka ne video­ku­vauk­ses­sa ovat­kin ete­viä ja tie­tyis­sä tilan­teis­sa vält­tä­mät­tö­miä, par­haan laa­dun valo­ku­vaan saa edel­leen jär­jes­tel­mä­ka­me­ral­la.

Mikä­li sit­ten useam­mas­ta pano­raa­mas­ta halu­aa koos­taa vir­tu­aa­li­kier­rok­sen, jos­sa kuvien välil­lä pää­see liik­ku­maan ja joi­hin voi mah­dol­li­ses­ti lisä­tä muu­ta­kin inte­rak­tii­vi­suut­ta, on krpa­no osoit­tau­tu­nut moni­puo­li­sek­si työ­ka­luk­si tähän tar­koi­tuk­seen. Vir­tu­aa­li­kier­ros­ten raken­te­lu sil­lä perus­tuu kui­ten­kin osit­tain XML:ään poh­jau­tu­vien kon­fi­gu­raa­tio­tie­dos­to­jen muok­kaa­mi­seen. Vaik­ka joi­ta­kin graa­fi­sia käyt­tö­liit­ty­miä tai lisä­osia­kin sil­le on ole­mas­sa, niin ihan kaik­kia samo­ja asioi­ta niil­lä ei pys­ty toteut­ta­maan kuin itse ohjel­moi­mal­la.

Loppusanat

Blo­gin avaus sat­tui nyt 13. päi­vään, mut­ta ei sen­tään per­jan­tail­le, joten lii­em­mäl­ti epä­on­ne­na se ei tuot­ta­ne. Luki­joi­ta blo­gil­la ei var­mas­ti­kaan vie­lä täs­sä vai­hees­sa ole, mut­ta näin ystä­vän­päi­vän aat­to­na toi­vo­tan sil­ti hyvää ystä­vän­päi­vää ohei­sen kou­lu­teh­tä­vä­nä suun­nit­te­le­ma­ni kor­tin kera. Täs­sä vai­hees­sa en osaa yhtään sanoa, mis­sä mää­rin päi­vi­tyk­siä tän­ne blo­gin puo­lel­le tulee, mut­ta aina­kin Ins­ta­gra­miin ja 360Citiesiin yri­tän sään­nöl­li­sen epä­sään­nöl­li­ses­ti lisä­tä kuvia ja ehkä­pä myös tämän sivus­ton kuva­gal­le­ri­aan.