Tou­ko­kuun lopul­la kävin kuvaus­reis­sul­la kar­toit­ta­mas­sa Rääk­ky­lää STC:n toi­mes­ta, kun 360 Pal­ve­lu­kart­taa on tar­koi­tus laa­jen­taa sin­ne­kin suun­nal­le tule­vai­suu­des­sa. Vii­me vuo­si­na­han olen pääs­syt työs­ken­te­le­mään mm. aiem­min har­ras­ta­mie­ni 360-kuvauk­sen ja dro­ne­ku­vauk­sen paris­sa. Täl­lä ker­taa pää­sin yhdis­tä­mään työ­hön toi­sen­kin har­ras­tuk­se­ni. Pyhä­se­län ympä­ria­jo pyö­räl­lä on mones­ti ollut mie­les­sä, mut­ta tähän asti en ollut saa­nut aikai­sek­si sitä toteut­taa. Ehkä­pä sik­si, että sii­hen täy­tyi­si vara­ta run­saas­ti aikaa, jos mat­kan var­rel­la mei­naa pysäh­del­lä kuvia­kin otta­maan. Ihan mikään ilta­päi­vä­reis­su työ­päi­vän jäl­keen se ei siis ole.

Jos aikai­sin läh­ti­si liik­keel­le, niin kyl­lä­hän sen päi­väs­sä­kin ehti­si ajel­la, mut­ta kii­re oli­si tul­lut saa­da kuvat­tua kaik­ki mate­ri­aa­li päi­vä­sai­kaan, eikä dro­nen akku­ja­kaan tah­do saa­da ladat­tua sii­hen tah­tiin kuin nii­tä kuluu, niin tämän vuok­si pää­dyt­tiin sel­lai­seen rat­kai­suun, että yöpyi­sin Rääk­ky­läs­sä, joka siis on sopi­vas­ti aika lail­la puo­li­mat­kas­sa. Näin pys­tyin jaka­maan kuvauk­set kah­del­le päi­väl­le ja kes­kit­ty­mään parem­min tähän itse asi­aan. Kun hie­man edes­ta­kais­ta aje­lua­kin tuli, niin mat­kaa ker­tyi lopul­ta molem­mil­le päi­vil­le noin 80 km. Lau­an­tai­na 25.5. läh­din siis liik­keel­le aamu­päi­väl­lä. Keli sat­tui ole­maan mel­ko otol­li­nen, kun hel­le­jak­so ei ollut vie­lä ehti­nyt alkaa, ja tai­vas­kin oli ajoit­tain sopi­vas­ti pil­ves­sä, jot­tei aurin­ko porot­ta­nut täy­del­lä tehol­la. Välil­lä se toki vilah­ti ja sun­nun­tai­na oli­kin enem­män esil­lä. Tämä teki takai­sin ajos­ta jon­kin ver­ran hios­ta­vam­paa, mut­ta oli sikä­li hyvä, että aurin­koi­sem­paa­kin kuvaa tart­tui mat­kaan.

Mat­ka Joen­suus­ta Rääk­ky­lään Ham­mas­lah­den kaut­ta on mel­ko tasaista/loivaa ala­mä­keä, eikä eri­tyi­sem­min rasit­ta­nut lep­poi­sal­la kelil­lä ajaes­sa ja välil­lä eväs­tä hau­ka­tes­sa. Vajaa kol­me tun­tia aikaa kui­ten­kin vie­räh­ti, että saa­vuin ensim­mäi­seen pysäh­dys­paik­kaa­ni Rasi­vaa­raan, jos­sa sijait­see mm. Rau­tiai­sen tal­li. Sii­tä sit­ten jat­koin Rääk­ky­län kes­kus­taan, jos­sa otin kuvaa muu­ta­mien kes­keis­ten ris­teys­ten, urhei­lu­ken­tän ja kir­kon koh­dil­ta. Lau­an­tai­na ehdin vie­lä ajel­la Pak­su­nie­meen, jos­ta löy­tyy uima­ran­nan ja vene­sa­ta­man lisäk­si Sata­ma­ra­vin­to­la.

Täs­sä koh­din ajat­te­lin jo onnen kään­ty­neen, kun vet­tä alkoi ripo­tel­la. Sää­en­nus­teet eivät sel­lais­ta näyt­tä­neet, eikä se lopul­ta vart­tia pitem­pään kes­tä­nyt­kään. Aika oli kui­ten­kin vie­räh­tä­nyt sen ver­ran nope­aan, että täy­tyi alkaa suun­na­ta Vil­la Ruusu­laan, jon­ne oli sovit­tu majoi­tus. Ker­ran pari ereh­dyin kään­ty­mään vää­räs­tä ris­teyk­ses­tä pie­ne­mil­lä teil­lä ajaes­sa­ni, mut­ta lopul­ta löy­sin peril­le. Tiel­lä oli jon­kin ver­ran mäkiä, mut­ta onnek­si enim­mäk­seen ala­mä­kiä sii­hen suun­taan ajaes­sa. Toki sit­ten sun­nun­tai­na taka­sin läh­ties­sä ne muun­tui­vat ylä­mäik­si, mut­ta eipä se sii­nä vai­hees­sa hai­tan­nut enää, kun täy­sin voi­min läh­ti liik­keel­le.

Mai­se­mat oli­vat hie­not, ja pää­sin yöpy­mään hulp­peas­sa ran­ta­ta­lo Luon­not­ta­res­sa, jos­ta löy­tyi tila­va puu­läm­mit­tei­nen sau­na­kin. Isän­tä­vä­ki oli­kin läm­mit­tä­nyt sau­nan val­miik­si ja varan­nut jää­kaap­piin pur­ta­vaa illak­si ja aamuk­si. Taloon sisäl­tyi myös suu­ri teras­sia­lue ja oma lai­tu­ri, jos­ta pää­si muka­vas­ti uimaan sau­no­mi­sen välil­lä. Täl­lä reis­sul­la ei ollut tar­koi­tus ottaa sisä­ku­via, joten en ollut varan­nut mukaan jalus­taa, kos­ka pyö­räl­lä liik­kues­sa yli­mää­räis­tä pai­no­las­tia ei keh­taa lisä­tä vain var­muu­den vuok­si. En kui­ten­kaan malt­ta­nut olla kokei­le­mat­ta, jos­ko käsi­va­ral­ta­kin sai­si jon­kun­lais­ta 360-kuvaa myös Luon­not­ta­ren sisäl­tä.

Ulko­na käsi­va­ral­ta kuvaa­mi­nen­kin usein onnis­tuu, mut­ta sisäl­lä ja ahtais­sa tilois­sa se on han­ka­lam­paa. Tai ennen kaik­kea han­ka­laa on käsi­va­ral­ta otet­tu­jen kuvien yhdis­tä­mi­nen mah­dol­li­sim­man sau­mat­to­mas­ti. Sii­hen näh­den kuvat onnis­tui­vat koh­ta­lai­sen hyvin, mut­ta hie­man heik­ko­laa­tui­sia ne ovat ja sisäl­tä­vät run­saas­ti yhdis­tä­mis­vir­hei­tä (eten­kin kuva ylä­par­vel­ta), joi­den kor­jaa­mi­nen oli­si ollut tur­han aikaa vie­vää. Alla ole­vas­sa vir­tu­aa­li­kier­rok­ses­sa pää­see kui­ten­kin ilma­ku­vien ohel­la kur­kis­ta­maan myös Luon­not­ta­ren sisäl­le. Lisäk­si sii­tä löy­tyy pari kuva­gal­le­ri­aa, jois­sa lisää kuvia niin ulkoa kuin sisää­kin.

Vil­la Ruusu­las­sa oli­si viih­ty­nyt vaik­ka koko vii­kon, mut­ta sun­nun­tai­na kun olin saa­nut siel­tä kuvaa otet­tua, mat­ka jat­kui Koi­vu­nie­men ja Kivi­sal­men kaut­ta Arvin­sal­men los­sil­le. Kivi­sal­men sil­lan vie­res­sä sijait­see ret­ki­sa­ta­ma, jon­ka mai­se­mis­sa ihan mie­lel­lään piti eväs­tau­koa samal­la kun latai­li dro­nen akku­ja. Los­sil­la ei ollut tul­lut mat­kus­tet­tua aiem­min, niin mie­len­kiin­toi­nen koke­mus sekin.

Kaik­ki­aan tuli kuvat­tua noin 50 pano­raa­maa ja puo­li­tois­ta tun­tia video­ta. Eril­li­siä koh­tei­ta ei toki noin pal­joa ollut, mut­ta yhdes­tä koh­tees­ta on hyvä ottaa useam­pia kuvia ja videoi­ta hie­man eri kul­mis­ta, jot­ta on sit­ten enem­män valin­nan­va­raa. Ilma­ku­vat hoi­ta­neen DJI Mini 3 Pron lisäk­si muka­na oli Sony A7R III, jol­la sit­ten kuvai­lin vas­taan tul­lei­ta maan­pääl­li­siä kiin­nos­tuk­sen koh­tei­ta.

Nyt kun olen Sonya noin vuo­den käyt­tä­nyt, niin täy­tyy sanoa, että se toi­mii muka­vas­ti reis­su­ka­me­ra­na Tam­ro­nin 28–200mm lins­sin kans­sa. Tämä oli­kin yksi syy, mik­si vaih­doin Cano­nin pei­li­järk­kä­rin Sonyn pei­lit­tö­mään (joka oli huo­mat­ta­vas­ti Cano­nin pei­li­tön­tä edul­li­sem­pi). Cano­nin pei­lil­li­siin kun ei tah­to­nut oikein löy­tää pitem­män alu­een kat­ta­vaa zoo­mia, joka oli­si sekä riit­tä­vän terä­vä (täy­des­tä aukos­ta läh­tien) että suh­teel­li­sen pie­ni ja kevyt. Mai­nit­tu Tam­ro­nin lins­si täyt­tää nämä vaa­ti­muk­set, ja sen heik­kous on oikeas­taan vain, ettei bokeh ole yhtä peh­meä kuin vaik­ka­pa Tam­ro­nin hie­man lyhyem­män välin kat­ta­vas­sa 28–75mm lins­sis­sä.

Vähän ennen Arvin­sal­mea yllä­tyin näh­des­sä­ni mäy­rän ajo­tiel­lä kes­kel­lä kir­kas­ta päi­vää. Jon­kun aikaa ihme­tel­tyä­ni kään­sin kat­set­ta sen ver­ran, että oli­sin otta­nut kame­ran pyö­rä­lau­kus­ta. Mut­ta sii­nä vai­hees­sa mäy­rä kat­soi tilai­suu­ten­sa koit­ta­neen ja ehti livis­tää, joten epä­mää­räis­ten luon­to­ku­vien sar­ja­ni ei vali­tet­ta­vas­ti täl­lä ker­taa saa­nut jat­koa.

Rääk­ky­läs­tä jäi käy­mät­tä mm. Var­pa­sa­lo, kun kel­lo alkoi olla jo koh­ta­lai­sen pal­jon ja akut riit­ti­vät juu­ri ja juu­ri Arvin­sal­men kuvaa­mi­seen. Sii­tä läh­din sit­ten koti­mat­kal­le Joen­suu­hun Lipe­rin ja Ylä­myl­lyn kaut­ta. Vii­mek­si mai­ni­tus­sa oli tar­koi­tus käy­dä vie­lä Pizze­ria San­nis­sa, joka on teh­nyt itsee­ni vai­ku­tuk­sen mait­ta­vil­la kebab-annok­sil­laan. Tämä oli kui­ten­kin lähel­lä jää­dä haa­veek­si täl­lä ker­taa, kun jos­sain vai­hees­sa kat­soin kel­loa ja huo­ma­sin pai­kan mene­vän kiin­ni piak­koin. Tämä sit­ten moti­voi lisää­mään hiuk­ka­sen vauh­tia, ja se kan­nat­ti­kin, kun ehdin vie­lä puo­li­sen tun­tia ennen sul­ke­mis­ta tähän perin­tei­seen pysäh­dys­paik­kaa­ni.

Kun aurin­ko­kin oli hel­lit­tä­nyt paah­ta­mas­ta, jak­soi taas ajel­la uudel­la innol­la ruo­an jäl­keen. Koto­na olin jos­kus ilta­kym­me­nen mais­sa. Reis­su sujui vaih­teek­si ilman ongel­mia sen enem­pää pyö­rän kuin dro­nen­kaan suh­teen.