Tänä keväänä ei tul­lut käy­tyä Lappeen­ran­nan kyläpyöräilyssä, mut­ta sen sijaan osal­lis­tu­in ensim­mäistä ker­taa Taipal­saaren kyläpyöräi­lyyn. Itse asi­as­sa en ollut siel­lä suun­nal­la aiem­min liikkunut muis­sakaan merkeis­sä, niin oli pien­tä vai­htelua tavanomaisi­in reit­tei­hin. Uut­ta maise­maa kun oli tiedos­sa, niin luon­nol­lis­es­ti nap­pasin mukaan myös pari kam­er­aa ja dro­nen. Yllä muu­tamia kuvia matkan var­relta ja alla 360-kuvista koost­a­mani pien­imuo­toinen neljän kuvan vir­tu­aa­likier­ros. Kuvat löy­tyvät myös profi­ilis­tani 360C­i­ties-sivus­tol­la.

Lauan­ta­iaa­mu­na 13.5. lähdin liik­keelle Meren­lah­den kylä­talol­ta. Vesiteitse Taipal­saaren kirkonkylään olisi sieltä muu­ta­man kilo­metrin mat­ka, mut­ta maateitse täy­tyi kiertää Lappeen­ran­nan kaut­ta. Reis­sun aikana pysähdyin mm. Kir­jamoin sil­lal­la, Haikkaan­lahdel­la, Pel­toin lin­tu­tornil­la, Moos­es Putron kotimuseossa Karhun­päässä ja Vehkataipaleen pump­pu­laitok­sel­la. Lappeen­ran­nan puolelle tul­tuani pysähdyin lisäk­si Luukkaansalmen sil­lal­la. Siitä jatkoin vielä Van­haa Viipur­in­ti­etä Kasukkalan kaut­ta Vainikkalan van­halle koul­ulle, jota äiti­ni aikanaan kävi ja joka on itsel­lenikin tul­lut tutuk­si oltuaan useina vuosi­na vakiopy­sähdy­s­paikkani Lappeen­ran­nan kyläpyöräilyssä. Matkaa ker­tyi läh­es 108 km ja aikaa itse ajamises­sa meni vajaa kuusi tun­tia. Kaiken kaikki­aan sitä kului kuitenkin 10 tun­tia, kun pysähtelin syömään eväitä ja otta­maan kuvia.

Maise­mat oli­vat komei­ta ja varsinkin Kir­jamoin ja Luukkaansalmen sil­lat tar­jo­si­vat hieno­ja näkymiä. Dro­nen kanssa liikkues­sa on toki etu­na, että monis­sa muis­sakin paikois­sa maisemia pääsee tarkastele­maan lin­tu­per­spek­ti­ivistä. Mieleen jäi myös Moos­es Putron kotimuseo, joka oli mie­lenki­in­toinen pysähdy­s­paik­ka. Putro (1848–1919) oli inker­iläi­nen kult­tuuri­vaikut­ta­ja, säveltäjä, opet­ta­ja, lehtimies ja urkuri, jon­ka kesä­paikkana huvi­la toi­mi. Museossa “konkreti­soituu Pietarin, Inker­in­maan ja Suomen pitkäaikainen vuorovaiku­tus”.

Kaikissa mukana olleis­sa kohteis­sa ei tul­lut pysähdyt­tyä ja vai­h­toe­htoisi­akin reit­te­jä olisi ollut, joten vielä jäi uut­ta koet­tavaa mah­dol­lisille tulevillekin pyöräreis­suille.